Mongolian kulttuuri on suurelta osin sidoksissa musiikkiin. Se on aina kuulunut ihmisten jokapäiväiseen elämään ja niin arkena kuin juhlapäivinäkin itseään on ilmaistu musiikin keinoin. Mongolia on niin suuri maa, että se jakautuu useaan eri alueeseen, joilla jokaisella on oma omintakeinen musiikkityylinsä. Yhtenäisyyksiäkin kuitenkin löytyy ja koko maalle ominaisia piirteitä ovat kurkkulaulanta sekä pitkälaulun muoto. Mongolia tunnetaan etenkin sen naapurimaissa sekä Euroopassa klassisesta musiikistaan sekä maailmankuulusta baletistaan, johon myös musiikki olennaisesti liittyy.
Mongolia on etenkin meille suomalaisille vielä hyvin tuntematon maa. Emme myöskään yleisesti tiedä paljoakaan Mongolian kulttuurista, sen historiasta ja ihmisten elinoloista. Maan rikas musiikkiperinne on omastamme niin poikkeava, että siihen kannattaa tutustua lähemmin. Paimentolaiselämää viettävien mongolialaisten kulttuuria voisivat Suomessa parhaiten ymmärtää saamelaiset. Heidän musiikkitaustastakin löytyy yhtymäkohtia mongolien kanssa, etenkin musiikin ja laulannan rytmistä ja sen yhteydestä luontoon. Myös mongolialainen nykymusiikki ja populaarikulttuuri ovat mielenkiintoisia ja niiden yhdistyminen perinnemusiikkiin erityisen arvostettavaa.
Kurkkulaulantaa ja pitkiä lauluja
Kurkkulaulanta on perinteistä mongolialaista kansanmusiikkia. Tyypillisintä tämä on Länsi-Mongolialle, mutta sitä harrastetaan yleisesti koko maassa, sekä kauttaaltaan Keski-Aasiassa. Kurkkulaulanta on laulutyyli, jossa ääni muodostetaan kurkussa niin, että laulajan on mahdollista laulaa itsensä kanssa kaksiäänisesti. Kurkkulaulannasta on olemassa vielä useampia eri tyylejä, joissa ääni muodostetaan kurkussa hieman eri tavoin. Kurkkulaulannan juurien on ajateltu olevan syvästi liitoksissa paimentolaiskansojen perinteisiin, sekä yhteyteen ja pyrkimykseen kommunikoida eläinten kanssa. Tämän tyylistä laulantaa on harrastettu myös saamelaisten keskuudessa.
Toinen perinteinen mongolialainen laulutyyppi on pitkälaulu, Urtyn Duu. Pitkälaulu tarkoittaa terminä paitsi sitä, että kappaleet ovat kestoltaan melko pitkiä, mutta myös jokainen laulettava tavu lauletaan mahdollisimman pitkänä. Yli neliminuuttiset laulut voivat sisältää vain kymmenen sanaa. Eräs tunnettu pitkälaulu on jopa kolmen tunnin pituinen, jos sen kaikki 32 säkeistöä lauletaan. Perinteisesti pitkälaulut ovat käsitelleet luontoa ja hevosia, mutta niiden lyriikat voivat yhtä hyvin koskea yhteiskunnallisia asioita, uskontoa tai vaikka romantiikkaa.
Mongolialaiset perinnesoittimet tavoittelevat yhteyttä luontoon
Hevosenpääsoitin, eli morin huur, on ehkä kaikkein tunnetuin mongolialainen perinnesoitin. Tämä viulua muistuttava sylissä pidettävä jousisoitin on myös Mongolian kansallissoitin. Sen nimi tulee soittimen kaulan päästä, joka perinteisesti muotoillaan hevosen päätä muistuttavaksi. Tämäkin kertoo mongolialaisten syvästä yhteydestä eläinten kanssa. Soitinta käytetään myös eläintenhoidollisiin tarkoituksiin. Kerrotaan, että kun emäkameli ei tahdo löytää yhteyttä juuri synnyttämäänsä poikaseen, morin huurin soiton kuuleminen rauhoittaa sitä, saa stressitilanteen laukeamaan ja emon hyväksymään jälkeläisensä.
Muita perinteisiä mongolialaisia soittimia ovat erilaiset kielisoittimet sekä huilut. Hyvin yleinen soitin on huilu nimeltä limbe, joka on tyypiltään poikkihuilu ja se on usein valmistettu bambusta. Soittajan tulee omaksua hyvin omintakeinen kierteinen hengitystapa limben soittamista varten. Myös tätä soitinta käytetään eläinten rauhoittamiseen. Limbeä käytetään toisinaan myös pitkälaulujen säestämiseen. Topshur on kaksi- tai kolmekielinen luuttu, jota soitetaan yleisimmin Länsi-Mongolian heimojen keskuudessa. Luuttua on perinteisesti soitettu nuotiolla tarinankerronnan yhteydessä ja erilaisten laulu- ja tanssiesitysten säestämiseksi.
Populaarimusiikissakin kuuluvat Mongolian perinteet
Kuten kaikissa muissakin maissa, myös Mongoliassa on oma vahva populaarimusiikkikulttuurinsa. Vaikka se ei olekaan levinnyt suuremmin koko maailman tietoisuuteen, on sillä kuitenkin suuri merkitys kansalliselle kulttuurille sekä myös potentiaalia puhutella meitä muitakin. Tämän kolmen miljoonan asukkaan maan populaarimusiikin keskus löytyy eittämättä sen pääkaupungin, Ulan Batorin alueelta. Genret vaihtelevat samoin kuin länsimaissakin popista danceen ja hiphopista raskaaseen metallimusiikkiin. Myös erilaisia poika- ja tyttöbändejä on muodostunut etenkin 90-luvun taitteen jälkeen.
Etenkin mongolialainen disko- ja teknomusiikki ovat omaksuneet runsaasti vaikutteita sen naapurimaasta Venäjältä. Hiphop ja metallimusiikki taas ovat seuranneet enemmän länsimaisia trendejä. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat sellaiset mongolialaiset populaarimusiikin tuottajat ja muusikot, jotka yhdistävät nykymusiikkia ja perinteitä. Osa mongolialaisyhtyeistä haluaa tuoda omaa perimäänsä ja kulttuuriaan esiin musiikissaan. Erittäin suosittu rockyhtye, Mohanik, on pohjannut useita laulujaan Mongolian perinteisiin ja luontoon. Aivan kuten kansanmusiikissakin, useat heidän lauluistaan kertovat hevosista sekä ihmisten yhteydestä luontoon.
Klassinen musiikkikin ammentaa menneestä
Mongoliasta kotoisin olevia säveltäjiä sekä klassisia laulajia on alettu arvostaa yhä enemmän ympäri maailman. Etenkin Mongoliasta kotoisin olevat oopperalaulajat ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä laulukilpailuissa. Esimerkiksi Venäjällä järjestetyn Tchaikovski-kilpailun voitti vuonna 2015 tuolloin 28-vuotias mongolialainen Ariunbaatar Ganbaatar, jonka laulua kehuttiin vahvaksi ja jumalaiseksi.
Oopperalaulussa menestyminen vaatii samantyylistä taitoa kuin kurkkulaulantakin, minkä vuoksi mongolialaisilla on tässä kotikenttäetu. Suurin osa laulajista on kasvanut maaseudun perheissä kuunnellen ja harjoitellen koko ikänsä tätä perinteistä mongolialaista laulantaa.
Tutustu mongolialaiseen musiikkiin ja voit löytää menneen
Musiikista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti seurata Mongoliaa musiikintuottajamaana. Tämän voi aloittaa vaikka omasta lempimusiikkityylistä. Tutustuttuaan mongolialaiseen pop- ja rockmusiikkiin tai vaikka klassisiin oopperalaulajiin, voi lähteä syvemmälle sen alkulähteille kansanmusiikin juurille ja perinnesoitinten pariin. Kun ymmärtää kurkkulaulannan ja luutunsoiton hienouden ja niiden pitkät perinteet, voi oppia jotain jopa koko ihmiskunnasta ja sen historiasta. Mongolian musiikista voi kuulla sen, miten vuosisatojen ajan on eletty ja oltu yhteydessä luontoon oman äänen voiman avulla.