Kiinalainen musiikki kehittyi käsi kädessä kansakunnan kanssa
Kiinalaisella musiikilla on pitkä historia, sillä se alkoi kehittyä jo kiinalaisen sivilisaation synnyn alkuvaiheilla. Vanhimmat maasta löydetyt luuhuilut ovat peräisin jo 8 000 tuhannen vuoden takaa, mutta niin kutsuttu elegantti musiikkityyli sai alkunsa Zhou-dynastian aikakaudella, eli vuosien 1046 eaa. – 256 eaa. välillä. Musiikki ja tanssi nähtiin tällöin yhtenä kokonaisuutena ja aikakauden tärkein musiikin muoto olikin kuninkaallisessa hovissa esitetyt musiikki- ja tanssirituaalit. Zhou-dynastian aikana kehiteltiin myös yhä tänä päivänä maan musiikissa vaikuttava pentatonisuus.
Kiinalainen musiikki eroaa länsimaisesta
Perinteinen kiinalainen musiikki pohjautuu pentatoniseen menetelmään, joka tarkoittaa sävelasteikkoa, jossa on viisi säveltä. Kiinan kielessä säveliä kutsutaan nimillä gong, shang, jue, zhi ja yu. Suomen kielellä sävelet ovat do, re, mi, so sekä la. Länsimaisessa musiikissa hyödynnetään puolestaan tavallisimmin diatonista sävelasteikkoa, joka sisältää seitsemän säveltä, eli do, re, mi, fa, so, la sekä ti. Eriävän sävelasteikon arvellaankin olevan yksi syy sille, miksi kiinalainen musiikki ei ole löytänyt tietään länsimaalaisten sydämiin.
Musiikilla on kiinalaisille myös länsimaalaisia syvempi merkitys, sillä se ei rajoitu vain viihdekäyttöön. Kiinalaisen teorian mukaan pentatonisen asteikon viisi säveltä ovat kytketty erilaisiin kosmologisiin käsitteisiin, kuten esimerkiksi ihmisen sisäisiin toimintoihin. Musiikkiin liitetään muun muassa ihmisen viisi sisäelintä: sydän, perna, maksa, keuhkot sekä munuaiset. Kiinalaisten mielestä ei myöskään ole sattumaa, että omaamme viisi aistielintä, eli suun, nenän, kielen, silmät sekä korvat. Uskomuksen mukaan musiikilla on oma vaikutuksensa kaikkiin näihin elementteihin ja sävelien avulla niitä voidaan jopa ohjata.
Musiikki voi muuttaa ihmistä
Kiinalaiset uskovat vahvasti, että musiikki vilkastuttaa aineenvaihduntaa, ohjaa sydäntä ja avaa ajatuksia. Viiden perussävelen uskotaan vaikuttavan lisäksi kehon eri elimiin eri tavoin. Esimerkiksi gongiin perustuva musiikki luokitellaan maanläheiseksi ja aidoksi, ja sen uskotaan vaikuttavan pernaan. Jos kuuntelee gong-sävelelle perustuvaa musiikkia usein, tulee hyväsydämiseksi ja suvaitsevaiseksi. Shang-sävelelle perustuvat melodiat ovat puolestaan raskaita ja taipumattomia ja niiden uskotaan vaikuttavan ihmisen keuhkoihin. Shang-melodioita kuuntelemalla voi uskomuksen mukaan muuttua ystävälliseksi ja reiluksi.
Jue-melodiat ovat keveämpiä ja enteilevät yleensä kevään tuloa. Ne symboloivat kaiken heräämistä uudelleen eloon ja melodioiden uskotaan vaikuttavan maksaan. Jue-musiikki tekee ihmisestä anteeksiantavaisen ja hyväsydämisen. Zhi-melodiat vaikuttavat puolestaan sydämeen ja ovat tunnelmaltaan hyvin tunteikkaita. Zhi-musiikki tekee ihmisestä anteliaan. Yu-säveleen perustuvat melodiat ovat melankolisia ja niitä verrataankin usein hiljaa virtaavaan veteen.
Yu-musiikin uskotaan tuovan henkistä tasapainoa ja lempeyttä kuulijalleen. Vanhan kiinalaisen ilmaisun mukaan Yu-melodiat tekevän ihmisen “tyytyväiseksi, mutta ei haltioituneeksi”.
Perinteisiä soittimia
Kiinalaisessa musiikissa on perinteisesti käytetty erilaisia omanlaisiaan soittimia, joista osa näyttelee edelleen suurta roolia maan musiikkikulttuurissa. Sheng, eli suu-urut, on muinainen puhallinsoitin, joka tunnetaan laajalti koko Aasiassa. Se on yksi maailman harvinaisista moniäänisistä puhallinsoittimista. Vanhan uskomuksen mukaan soitin syntyi jo vuonna 3000 eaa., kun keisari Huang Tin lähetti alaisensa vuorille oppimaan, miten feeniks-linnun laulun saa aikaan. Alainen palasi reissulta sheng-soittimen kanssa, josta tuli näin ollen ensimmäinen vapaalehdykkäsoitin maailmassa.
Gongi on monelle länsimaalaiselle tuttu lyömäsoitin erilaisista taistelu- ja nyrkkeilyotteluista, joissa sitä hyödynnetään yleisesti merkinantoon. Gongi on suuri rumpua muistuttava soitin, jonka keskellä on lyöntikuhmu. Lyöntikuhmua lyömällä syntyy vaikuttava ääni. Gongi on viritetty aina tietylle sävelkorkeudelle.
Guzheng on puolestaan klassinen kiinalainen sitrasoitin, joka muistuttaa etäisesti suomalaista kanteletta. Guzhengin soittaminen vaatii taitoa ja sormikestävyyttä ja tavallinen näky onkin soittajan sormissaan käyttämät “tekokynnet”, jotka helpottavat soittoa. Guzhengista tekee suositun erityisesti sen helmeilevän pehmeät melodiat.
Kiinalainen ooppera
Kiinalainen ooppera on suosittu musiikkiteatterin muoto Kiinassa. Toisin kuin länsimaalaisessa oopperassa, kiinalaisessa oopperassa tärkein elementti ei suinkaan ole oopperan säveltäjät, vaan taidemuoto yhdistelee runsaasti muun muassa musiikkia, tanssia ja akrobatiaa. Kiinalaisessa oopperassa on määrättyjä roolihahmoja ja näyttelijöiden kasvot maalataan perinteitä noudattaen. Esiintyminen on tavallisesti hyvin ylidramaattista ja tavoitteena onkin saada yleisö ymmärtämään pelkkien eleiden perusteella, mitä milloinkin tapahtuu. Lavasteita kiinalaisessa oopperassa ei juurikaan käytetä, joten näyttelijöiden tehtäväksi jää ilmaista esimerkiksi veden tai lohikäärmeen sijainnit mahdollisimman taidokkaasti.
Peking-ooppera lienee länsimaalaisille kiinalaisen oopperan kaikkein tunnetuin muoto. Se juontaa juurensa aina 1700-luvun Pekingiin saakka ja sen katsotaan olevan Kiinan kansallinen ooppera. Kiinalaiseen tyyliin Peking-oopperassakaan ei lavasteita liiemmin käytetä. Hahmoina esiintyvät tavallisesti mies, nainen, maalatut kasvot sekä klovni. Näistä klovni on se hahmo, joka halutaan esittää negatiivisessa valossa. Vaikka lavastus on vaatimaton, ovat näyttelijöiden puvut sitäkin loistokkaampia ja mukailevat Ming-dynastian runsasta tyyliä. Mimiikka on hyvin keskeisessä osassa Peking-oopperan näyttelijän työssä.
C-pop on kiinalaista populaarimusiikkia
Kiinalaista populaarimusiikkia kutsutaan yleisesti nimellä C-pop. Joskus termiä käytetään kuvaamaan kaikkea modernimpaa musiikkia Kiinassa, kuten esimerkiksi kiinalaista rockia, hip hopia sekä balladeja. Vaikka kiinalainen pop ei ole vielä löytänyt tietään länsimaailmaan, on maasta ponnahtanut aasialaiseen julkisuuteen useita palkittuja artisteja. Näistä tunnetuin lienee edesmennyt Anita Mui, joka edisti kiinalaista popkulttuuria diivamaisella esiintymisellään ja sai mainetta ja kunniaa myös muualla maailmassa. Esimerkiksi Englannissa pidetyn suurkonserttinsa jälkeen Muita alettiin kutsua Idän Madonnaksi.